Pari sanaa ystävyydestä

Meillä jokaisella on joskus kenties ollut ainakin yksi ystävä, joka on koskettanut meitä – jäänyt siis toisin sanoen sydämeemme asumaan. Ystävyyttä on olemassa hyvin monenlaista ja se on jokaiselle meille ainutlaatuista. Ystävyys on asia, jota haluaa vaalia, mutta toisinaan se voi muuttua niin arkiseksi, että sen arvo unohtuu ja ystävyyssuhdetta voi alkaa pitää itsestäänselvyytenä.

Vaikka elämä kuljettaa luonnollisesti ystäviä lähemmäs ja kauemmas toisistaan, jokainen ystävä on kuitenkin omassa ajassaan meille tärkeä. Ystävän kanssa on jaettu elämää sen eri käänteissä.

”Ystävä ei laske ystäviään sormillaan: heitä ei ole niin monta.”
(H. D. Thoreau)

Kuinka löytää uuden ystävän? Vai onko ystävystyminen vain lasten ja korkeintaan nuorten juttu? Entä, jos olen kovin ujo? Entä jos ei ole varaa mennä ulos syömään tai vaikkapa elokuviin, estääkö se ystävyyden muotoutumista? Kuinka osaa olla ystävä, jos on elänyt pitkään ilman ystävyyttä?

Ystävyyteen liittyy monella meistä paljon kysymyksiä. Ystävyyden tarve on hyvin henkilökohtainen asia. Joku tarvitsee monta ystävää ja kaveria, toiselle riittää yksi hyvä ystävä. Joku saattaa olla tyytyväinen siihen, että hänellä on koulukavereita tai perheen läheiset, eikä kaipaa lähelleen muita ihmisiä.

”Valitse ystäväsi hitaasti, luovu heistä vielä hitaammin.” (Benjamin Franklin)

Tutkimustulokset ja arkiset kokemukset todentavat, että ihmiset ehtivät hoitaa ystävyyksiä entistä heikommin. Sen aiheuttajana näyttää olevan tämä kiireinen ja välillä varsin monimutkainen elämä. Yhteydenpito sosiaalisessa mediassa saattaa tuntua meille ystävyydeltä, mutta on eri asia arvioida, onko se sitä oikeasti. Nykyään sosiaalinen elämä on varsin helposti tiivistynyt netin ääreen eikä ystävyyssuhteiden hoitoon ole välttämättä aikaa riittävästi.

”Ystävän tulisi olla mestari arvaamaan ja olemaan vaiti.” (F. W. Nietzsche)

Aiemmin kirjoittamiini blogiteksteihini olen avannut ajatusta siitä, että lasten ja aikuisten turvallisuuden kokemuksen luomiseen liittyy läheisesti ystävyyden perusajatus – hyväksyä toisemme sellaisena kuin olemme. Jokaisella kohtaamallamme ihmisellä on elämässämme merkitystä – enemmän tai vähemmän, mikään aito kohtaaminen ei jää merkityksettömäksi.

Ystävyys on ainutkertaista ja arvokasta. Muistetaan siis vaalia jo olemassa olevia ystävyyssuhteita ja luoda myös uusia. Jokainen meistä voi olla ystävä toiselle.

”Suurin hyvä, minkä voit tehdä toiselle, ei suinkaan ole rikkauksien jakaminen hänen kanssaan. Se on hänen omien rikkauksiensa paljastaminen hänelle itselleen.” (Benjamin Disraeli)

Hyvää ystävänpäivää meille kaikille.

Lari Marjamäki
kasvatus- ja opetusjohtaja