Uusi normaali

Kevät 2020 toi auringon lisäksi mukanaan myös synkkiä pilviä meidän jokaisen arkeen. Outo, kummallinen ja pelottava virus rantautui maailmalta meidän ”lintukotoon”. Se ei tullut hiljaa hipsien vaan täydellä ryminällä laittaen sekasin koko pakan. Joka päivä tuli uutta tietoa tästä kummajaisesta, Koronasta, kuinka vaarallinen ja tarttuva tauti tämä Covid -19 onkaan. Annettiin paljon ohjeita kuinka välttää tartunta. Erilaiset suojaimet, saippuat, käsidesit ja jopa wc-paperi ja makaronit uhkasivat loppua kaupoista.

Tauti levisi kulovalkean tavoin etsien uhria eri paikoista. Meille, jotka olemme tottuneet vapaaseen liikkumiseen, oli vaikea totutella siihen, ettei ulkomaille, isoihin tapahtumiin tai edes sukulaisiin Uudellemaalle tai Lappiin sopinut lähteä. Kylät ja keskustat hiljenivät, harrastukset loppuivat, kaupassa käyntikin piti tehdä hyvin nopeasti. Kaikki muuttui. Suuri muutos tuli myös siihen, ettemme saaneet normaalisti tavata meille niin rakkaita ikäihmisiä ja muita riskiryhmäläisiä. Heitä yritettiin suojella kaikin tavoin, ettei tämä katala tauti saavuttaisi näitä kaikista haavoittuvimmassa asemassa olevia.

Koti ja kotoilu saivat aivan uuden merkityksen. Kaivettiin laatikoista vanhat reseptit ja ohjeet. Leivottiin, kudottiin ja järjestettiin kaikki tuvan nurkat ”katosta lattiaan”. Opeteltiin myös uutta – etätyötä ja etäyhteyksiä. Etäkoulu tuntui monesta nuoresta varmasti alkuun mahtavalta, mutta jo muutamassa päivässä huomattiin, kuinka hankalaa oppiminen on etäyhteyden päästä. Kuulinpa monen lohkaisevan, että ”pääsispä jo kouluun”. Tätä en uskonut teinipojan suusta kuulevani.

Kesän ollessa kauneimmillaan saatiin vähän valoa tunnelin päähän, kun tilanne näytti meillä Suomessa rauhoittuneen. Edelleen meillä oli paljon rajoituksia, mutta esimerkiksi matkailu kotimaassa sallittiin. Pieniä tapahtumia sai järjestää ja ostoskeskuksetkin alkoivat hiljalleen houkutella väkeä. Silti suuri osa meistä oli edelleen varovaisia. Jonkinlaista väsymistä koko tilanteeseen oli kuitenkin nähtävissä.

Maailmalla tilanne vaihteli koko ajan. Juuri kun luulimme, että voidaan jo hellittää, alettiin puhumaan toisesta aallosta. Erilaisia ennustuksia oli siitä, kuinka toinen aalto iskee; pieninä sykäyksinä vai isona ”tsunamina”. Taudin kulkua on vaikea ennustaa. Koska tilanne Suomessa jatkui rauhallisena, loppukesällä sallittiin jo isojakin tapahtumia.

Ihmiset kokoontuivat ja pian oli huomattavissa, että erilaiset suositukset oli unohdettu tai niistä ei välitetty. Turvavälit ovat syksyn myötä kaventuneet olemattomiksi, käsihygieniaa toteutetaan jos satutaan muistamaan.  Kansalaisille on annettu maskisuosituksia ja maskeja jaetaan haavoittuvimmassa asemassa oleville kuntien puolesta ilmaiseksi. On myös kehotettu kansalaisia harkitsemaan yleisötapahtumiin osallistumisia, varsinkin jos turvavälit eivät toteudu.

Ohjeistukset ja suositukset aiheuttivat ja aiheuttavat paljon porua. Ohjeiden taustalla on pyrkimys välttää taudin leviäminen ja niiden avulla suojelemme niitä joille tauti on erityisen vaarallinen. Ohjeistuksia on kuitenkin syytä noudattaa koska mitä enemmän väkeä kokoontuu, sen helpommin tauti löytää jalan sijaa. Meillä on keväältä jo näyttöä, että kun hygieniaa tehostettiin ja ihmiset eristäytyivät, myös ns. normaalit kevät taudit; flunssat ja vatsataudit katosivat.

Toisaalta haasteita on aiheuttanut sekin, että jokaisesta pienestäkin flunssasta herää epäily – onko tämä nyt koronaa. Onneksi meillä on koulutettua terveydenhuollon henkilökuntaa, joka osaa auttaa erilaisissa kysymyksissä ja arvioida tilannetta. Ja onneksi meillä on hieno terveydenhuoltojärjestelmä, että pääsemme testiin ja tarvittaessa laadukkaaseen hoitoon kun niitä tarvitsemme. Loppusyksy ja talvi näyttävät kuinka mahdollinen rokote vaikuttaa taudin leviämiseen ja koska se on saatavilla.

Mitä sitten opimme?  Käsihygienian arvo nousi, opimme ”yskimään oikein” sekä pitämään huolta kanssa ihmisistä. Tämä karu aika on oppinut näkemään asioita uusin silmin ja arvostamaan normaalia arkea – sekään ei aina ole itsestään selvyys. Uusi normaali on juuri tätä.

Muistetaan jokainen nämä tutut ja turvalliset – hyvä käsihygienia ja yskimishygienia sekä turvavälit. Ethän mene flunssaisena tai muuten sairaana tapaamaan ystäviä tai tapahtumiin vaan sairastat kotona. Näin vältämme taudin hyökkäyksen ja selviämme pienin vaurioin – myös tästä toisesta aallosta.

Katja Latvala, Hygieniahoitaja, Suupohjan peruspalveluliikelaitoskuntayhtymä