Kreisi kevät

Opistojen kevätkausi opetuksen, näyttelyiden ja päätöskonserttien osalta kääntyy pikkuhiljaa lopuilleen. Huhtikuun alkupuolelta alkanut ’kreisikiire’ kuuluu opistojen arkeen. Se toistuu joka kevät. Samaan aikaan, kun opiskelijat valmistavat kansalaisopiston kursseilla töitään loppuun saumurit, sahat ja siveltimet huiskien kysellään toivekursseja seuraavalle lukuvuodelle ja pohditaan opettajavalintoja. Toteutuisiko mandariinikiinankielen kurssi? Samaan aikaan kun opetus musiikkiopistossa on kiivaimmillaan, opettajat harjoituttavat oppilaiden esityksiä yksin ja yhdessä kevään konsertteihin, toivomme heidän pohtivan perheen kanssa harrastuksen jatkoa seuraavalle lukuvuodelle.

Onko kevään kiireessä ja aikataulujen paineessa harrastuksen jatko helpompi kyseenalaistaa? Tähän ajatukseen minut herätti eräs opettajamme tokaistuaan: ”Jos nyt kysyt minulta jatkanko työssäni syksyllä – harjoitettuani koulujen aamunavausesityksiä muutaman viikon ajan eri aikatauluilla eri oppilaiden kanssa, opetettuani normaalin opetuspäivän ja johdettuani konsertin illalla, sovitettuani nuotteja aamuyöllä, kun oppilas ei pystykään soittamaan liian haastavaa soitto-osaansa ja WhatsAppin laulaessa viestiä seuraavan päivän ja konsertin aikatauluista huolehdin muusta perheeni normaaliarjesta – vastaukseni on ei!”

Opetuksen järjestäjänä toivoisin voivani suunnitella opistojen seuraavan lukuvuoden opetuksen hyvissä ajoin keväällä. Toisaalta työpäivän jälkeen kotona perheeni harrastavien koululaisten äitinä huomaan lasteni kevätväsymyksen enkä uhraa sekuntiakaan ajatukselle seuraavan syksyn harrastusrumbasta. ”Viedään nyt vaan tämä kevät loppuun” huokaan.

Kansalaisopiston kevätnäyttelyssä on laajasti esillä eri opiskelijoiden töitä. Näyttelyvieraat ihastelevat taidokkaita lastenvaatteita, kaappikelloja ja akvarellitöitä, joiden saumoja saumuri on suhannut, taltta työstänyt ja sivellin maalannut koko lukuvuoden ajan. Työnsä tehnyt opiskelija ja hänen opettajansa sulavat hymyyn ylpeydestä ja kiitoksista. Kevään konserteissa orkesteri sulauttaa yksittäisten oppilaiden soitinten äänet sulavaksi musiikkiteokseksi ja sooloesitysten hiominen kevään soittotunneilla kantaa hedelmänsä. Onnistuimme! Tehty työ on vaatinut ponnistelua ja ahkerointia. Onnistuneen lopputuloksen jälkeen hymy, ylpeys osaamisesta ja ilo jäävät kimmokkeeksi osaamisen kartuttamiselle tulevina vuosina. Ja harrastus jatkuu.

Lähestyn aiemmin tapaamaani opettajaa lukuvuoden päätöskonsertin jälkeen varovasti. ”Voi vitsi, miten hienosti oppilaat onnistuivat tänään. Tää on just se, miksi teen tätä työtä!” opettaja huikkaa minulle viilettäen kohti seuraavaa opetuspäivää. Ja lukuvuotta.

Niina Kiprianoff
rehtori
Panula-opisto / Kansalaisopisto