Vettä vai ei?

Viljelijät ovat joutuneet kokemaan kaksi peräkkäistä erittäin haasteellista satovuotta. Ne ovat täysin toistensa vastakohtia. 2017 vuonna tuskailtiin ainaisen sateen kanssa ja viljan korjuun aloitus meni syyskuulle ja päättyi aivan lokakuun lopussa lumentuloon. Tällöin oli märkää ja pellot kärsivät kun korjattiin märissä olosuhteissa. Myös kuivausajat olivat pitkiä ja monilla kuivureilla oli pitkät kärryjonot odottamassa kuivausta.

2018 vuonna taas kärsittiin kuivuudesta. Keväällä kun suoritettiin muokkaus ja kylvötöitä niin pölypilvet olivat valtavia ja traktoria sekä muokkauskonetta ei erottanut pölyn seasta. Toisin kuten edellisvuonna sadetta odotettiin kuin kuuta nousevaa. Sitä ei paljon tullut ja kuurot olivat myös hyvin paikallisia. Säilörehun ensimmäinen ja toinen rehusato olivat erittäin heikkoja. Oikeastaan vasta kolmas rehusato pelasti monen karjatilan rehumäärän. Lisäksi tilat keräsivät paljon heikkolaatuisia kesantonurmia ja viljansänkiä rehuksi. Tässäkin on tilakohtaisia eroja ja osa tiloista on joutunut karsimaan eläimiä, koska käytettävissä oleva rehu ei olisi riittänyt kesään saakka.

Viljat taas saatiin puitua lähes kokonaan elokuussa hyvissä olosuhteissa ja kuivatusajat olivat erittäin lyhyet toisin kuin vuonna 2017.

Näiden kahden haasteellisen vuoden seurauksena monen tilan varmuusvarastot niin rehun kuin käyttöpääoman suhteen ovat valitettavasti käytetty loppuun.

Tuotantosuuntien erot myös korostuvat. Kasvinviljelytilat saivat kohtuullisen sadon ja viljojen hinnat ovat moneen vuoteen korkeimmat.

Kun taas kotieläintilat kärsivät korkeista rehun hinnoista.

Tukirintamalla tämä syksy on mukavaa aikaa toimistolla kun päästään maksamaan tukea viljelijöille. Maksamme tästä toimistolta noin 17 miljoonaa euroa Kauhajokisille tiloille. Ensi vuosi on tämän ohjelmakauden viimeinen vuosi, eikä suuria muutoksia ole tulossa. Todennäköisesti 2020 on ns. vuoden jatkovuosi, mutta tukitasot sopeutetaan vastaamaan uuden ohjelmakauden tasoja.

Tuomo Varsamäki
Maaseutupäällikkö