Elämänuraa etsimässä

Minä olen Henriikka. Opiskelen Kauhajoen yhteiskoulussa yhdeksännellä luokalla, eli peruskoulun loppu häämöttää hyvin pian. Käyn läpi sitä vaihetta elämästä, jona miltei kaikki vastaantulevat kysyvät: ”Mihin menet yläkoulun jälkeen? Mikä sinusta tulee isona?” Ensimmäiseen kysymykseen voin kyllä vastata helposti meneväni lukioon, mutta jälkimmäisen kohdalla en vieläkään osaa antaa suoraa vastausta.

Koulussa kerrottiin taas, että TET-jakso on tulossa. Minulla ei ollut melkein mitään hajua siitä, mihin haluaisin mennä tai mihin voisin hakea. Tiesin vain, että jonkinlaisiin toimistotöihin tulen todennäköisesti haluamaan uudestaan. Koska pidän kirjoittamisesta, olin viimeksi tutustumisjaksolla Kauhajoki-lehdessä. Tykkäsin siellä tekemästäni työstä niin paljon, että olisin mielelläni mennyt sinne toisenkin kerran. TET-jakson säännöt kuitenkin sanovat, että yhdeksännellä luokalla pitää hakea eri työpaikalle. Näin oppilas saa enemmän erilaisia työkokemuksia. Sinänsä järkevä käytäntö, mutta se tuotti minulle kyllä jonkin verran päänvaivaa. Löysin siitä huolimatta itselleni paikan tälle syksylle.

Päätös hakea kaupungintalolle oli itse asiassa pitkälti spontaani. Olin käynyt siellä vain kerran koko elämäni aikana, toukokuussa avoimien ovien aikana. Paikka vaikutti jollain tapaa hyvin mielenkiintoiselta, vaikka ensikertalaisen silmiin se oli melko sokkeloisen oloinen. Halusin silti lähteä selvittämään, mitä tämä rakennus pitää sisällään ja mitä täällä oikeastaan tapahtuu. En halunnut luoda itselleni turhia ennakkoluuloja, vaan tulla uudelle TET-työpaikalle avoimin mielin. Kirjoittaessani tätä blogia olen täällä vasta ensimmäisiä päiviä, mutta vaikutelma on jo nyt todella hyvä. Odotan innolla erilaisia työtehtäviä ja uusien asioiden oppimista. Hallintoon liittyviin asioihin on takuulla kiinnostavaa ja hyödyllistä tutustua.

Aivan kuin tutustumisjaksollani Kauhajoki-lehdessä, uudet näkökulmat ja kokemukset auttavat mitä todennäköisemmin myös löytämään suuntaa tulevalle ammatille. Tämäkin työviikko ohjaa minua vielä lähemmäs sitä, mitä minusta tulee sitten isona. Sen toki näkee vasta myöhemmin, nyt pitää vain pysyä kärsivällisenä ja jatkaa etsimistä.

Henriikka Köykkä
TET-harjoittelija