Kotikaupunkimme juhlavuosi on puolivälissä. Väitän jo tässä vaiheessa vuoden loppuun mennessä löytyvän helposti 150 syytä olla ylpeä omasta kotipaikkakunnasta. Perustelen väitteeni esimerkiksi kylillä kiertäneiden vihkojen annilla. Lämmin läikähdys puristaa sydänalaa lukiessani kauhajokisten ajatuksia kotipaikkakunnastaan. Oman paikan löytyminen ja oman elämän eläminen ympäröivän rakennemuutoksen mukana ovat kirkastaneet ne tärkeimmät syyt kunkin kuntalaisen kauhajokisuudelle: turvallisuus, luonto, yhteisö ja työ. Samat syyt löytyvät yläkoulun päättäneiden nuorten joukossa kulkeneista vihoista: Kauhajoki on turvallinen ja yhteisöllinen kasvupaikka, jossa tärkeäksi nousevat kaverit ja luonto. Niin ikään lapsilta kerätyissä ajatuksissa toistuvat koti, kaverit ja leikit. Lisäksi vihoista löytyy suuri määrä yksittäisiä konkreettisia ilonaiheita: pururata, kylätalo, huolehtiva naapuri vain muutamia mainitakseni. Mielestäni on hienoa, että osaamme sanoittaa kotipaikkaamme kuvaavat asiat myönteisesti, samalla realistisesti tiedostaen sen erilaiset haasteet.
Ylipäätään myönteisyyden voima on liima, joka kantaa vaikeitakin asioita kohdattaessa. Jokainen ymmärtää, ettei pelkästään yltiöpositiivisilla naminami ja pusipusi sanoilla paranneta vaikeita ongelmia esimerkiksi taloudessa. Ongelmat ovat isoja, haastavia ja laajasti vaikuttavia asioita, joiden olemassaoloa ei voi väheksyä. Haluaisin kuitenkin nostaa esiin myönteisen ajattelutavan merkityksen esimerkiksi yksilön oppimisen tai vuorovaikutuksen prosessissa sekä laajemmin yhteisössä ja yhteistyön kulttuurissa. Keskittymällä hyvään voidaan löytää yhteistä virettä ongelmanratkaisuun ja myönteisessä ilmapiirissä saattaa löytyä arvokkaita, kokonaisuutta edistäviäkin ajatuksia. Kauhajoen peruskouluissa käyttöönotettu positiivinen pedagogiikka, vuoden positiivisin Suupohjalainen –kisaan ehdotettu kaupunginjohtajamme sekä hyvien asioiden kirjaaminen kotipaikkakunnastamme osoittavat mielestäni yhteisömme ottavan myönteisyyden ponnahduslaudakseen. Ihmisyyteen kuuluva inhimillinen pelko ja pessimistisyys muutosten edessä voidaan muuntaa voimavaraksi ja kriittisyys lopputuloksen kirkastajaksi, kun pöydän toisella puolella istuva kaveri muistuttaa myönteisyydellään jokaisen näkökulman arvokkuudesta ja yhteiseen päämäärään tähtäämisestä.
Juhlavuotemme jälkipuolisko suuntaa ajatuksemme vahvasti tulevaisuuteen kaupungin strategian valmistuessa. Yhteistyössä hioutuvat ajatukset luotsaavat edelleen kotikuntaamme muuttuvissa tilanteissa. Myönteisyyden ja sallivuuden rakentava voima voi olla prosessin kantava teema, jolla juhlavuotemme jatkuu tulevina vuosinakin.
Hymyillään kun tavataan!
Niina Kiprianoff
rehtori
Panula-opisto / Kansalaisopisto
