Kangistaako kaavat?

Kaavoitus ei sanana tuo kovin hyvin ilmi sisältöään. Mielikuviin nousee ehkä tontitus, byrokratia ja jonkunlaiset rajoitukset. Lähemmäksi pihviä päästäänkin puhumalla maankäytön suunnittelusta.

Miksi maankäyttöä pitää suunnitella niin tarkasti ja vaivalloisen oloisesti? Tärkein syy lienee se, että ilman suunnittelua rakentamisen tuloksena on mojovia ristiriitoja ja pidemmän ajan kuluessa huonoksi paljastuvia ratkaisuja. Jos esimerkiksi hyvissä ajoin ei sovita, kuinka yhdyskunta kasvaa ja mihin varataan tilaa isommille kulkuväylille, voi teiden sovittaminen sieltä täältä rakentuneille alueille kaupungin kasvaessa olla vaikeaa. Eri maankäyttömuotojen ja toimijoiden tarpeet ovat erilaisia, ja niiden vaikutukset toisilleen voivat olla suorastaan haitallisia. Onkin järkevää sopia etukäteen, että häiriötä aiheuttavat ja turvallisuutta ja rauhaa tarvitsevat toiminnot kuten asuminen sijoitetaan erilleen ja järjestetään häiriön ympärille riittävästi puskuria. Näin kukin saa tahollaan rauhan harjoittaa elinkeinoaan, toimia ja elää niin, ettei yhtenään synny erimielisyyksiä siitä, kenen tulee joustaa tarpeistaan ja toiveistaan.

Kaavoitusta on moitittu byrokraattiseksi ja hitaaksi prosessiksi, kun elinkeinojen pitäisi päästä toteuttamaan itseään. Parhaiten rakennushankkeet edistyvätkin, kun kaavoitus on valmiiksi kunnossa. Vaikka aikaa voi joskus prosessissa palaa, pidän järjestelmäämme kuitenkin aika reiluna. Meillä Suomessa esimerkiksi uudet asuinalueet syntyvät kuntien toimesta prosessissa, jossa kuka tahansa voi saada äänensä kuuluviin. Monissa köyhien maiden laittomissa slummeissa maankäyttö järjestäytyy niin, että joku slummista saa ”vallattua” oikeuden jakaa hökkelien paikat uusille tulijoille ja mahdollistaa laittomat sähköliitynnät. Jotenkin on sielläkin sovittava kulkuväylien paikat, yritettävä järjestää vesipiste ja joku huussikeskittymä. Määräysvalta jakaantuu vahvemman oikeudella ilman, että kukaan puolustaa tasapuolisuutta, turvallisuutta, terveellisyyttä tai toimivuutta tulevaisuuttakin ajatellen. Meillä sitä vastoin maankäytön erilaisten tarpeiden yhteensovittamista mietitään kaavahankkeissa huolellisesti etukäteen pyrkien huomioimaan erilaiset toimijat koosta ja äänen volyymistä riippumatta.

Maankäytön suunnitelmia eli kaavoja laaditaan tietysti eri tarkkuuksilla eri tarkoituksiin. Laajojen, suurpiirteisten kaavojen tarkoitus on lähinnä ohjata tarkempaa suunnittelua, eli muodostaa kokonaiskuva tärkeimmistä linjauksista, joihin yksityiskohtaisemmat ratkaisut pitää saada sovitettua. Tällainen on pari viikkoa sitten valtuuston hyväksymä Keskustaajaman osayleiskaava 2035. Kaava laadittiin oikeusvaikutuksettomana, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että asemakaavan saa laatia toisinkin kuin tuo osayleiskaava sanoo. Oikeusvaikutuksetonkin kaava on kuitenkin pätevä kaupungin tahdonilmaus. Se vaikuttaa esimerkiksi tietyillä haja-asutusalueilla tarvittavaan suunnittelutarveharkintaan vaikkapa siten, että rakennuspaikan sopivuuden harkinnassa otetaan huomioon asemakaava-alueen laajentumistarve.

Tuon laajan, suurpiirteisen osayleiskaavan valmistuttua on vuorossa tarkempien suunnitelmien laadinta. Kaavoittaja onkin valmistautunut aloittamaan ns. kyläyleiskaavoituksen taajaman läheisille alueille tarkoituksena sujuvoittaa haja-asutusalueen rakennuspaikkojen löytymistä ja lupakäsittelyä. Asemakaavoitus jatkuu kaavamuutoksin ja silloin tällöin pääsee laatimaan myös uutta kaavaa ns. raakamaalle. Suunnitelmia ei tehdä perstuntumalla, huutoäänestyksellä eikä hyvä veli-systeemillä vaan ihan järkeenkäypien lakiin kirjattujen periaatteiden mukaisesti. Kun maankäyttömuotojen yhteensopivuus ympäristön kanssa on mietitty ja yhdessä rakentamisen pelisäännöt kirjattu dokumenttiin, jota myös kaavaksi kutsutaan, voikin rakennushankkeen suunnittelu päästä vauhtiin – sujuvasti.

Marketta Nummijärvi
Kaavoittaja